23. marraskuuta 2014

Initiaatiota pystyy kyllä tekemään yksinkin, mutta toisinaan oman initiaation kanssa painiessa voi muista initiaateista olla merkittävän iso hyöty, hieman samaan tapaan kuin kuvan sarjakuvan pojalle.

9. heinäkuuta 2014

Work

“Awakening is possible only for those who seek it and want it, for those who are ready to struggle with themselves and work on themselves for a very long time and very persistently in order to attain it.” - G.I. Gurdjieff

28. maaliskuuta 2014

Merkityksellistä musiikkia

Sellaista asiaa ei kenties olekaan kuin "tyypillinen Setiläinen musiikki", koska Setiläiset ovat ihmisiä ja eri ihmisillä tunnetusti on sangen erilainen musiikkimaku.

Laitan tähän esimerkin muutamasta kappaleesta jota ovat itselleni olleet merkityksellisiä tai joita itse pidän kauniina ja haastan samalla muutkin tätä blogia kirjoittavat mainitsemaan kappaleita, joissa on tavalla tai toisella "Setiläinen" tuntuma.









28. tammikuuta 2014

Lapsellinen, perheellinen, lapsivapaa, lapseton




Olemme lapseton pariskunta. Puoliso oli jo aikaa sitten sanonut, että jos minä vain haluaisin, päätyisi hän sterilisaatioon. Meistä kahdesta hän on aina ollut enemmän sitä mieltä, että elämä ilman lapsia on monella tapaa parempaa, onnellisempaa ja vapaampaa, eikä minulla ole ollut syytä tuottaa lapsia perheeseen, johon sellaiset eivät olisi toivottuja. Operaatio tuntui kuitenkin niin dramaattiselta, ei pelkästään fyysisten, vaan myös psyykkisten ja sosiaalisten puolten osalta, joten olen lykännyt päätöstä tuonnemmaksi.

Olen kolmenkympin puolivälissä oleva naisihminen. Käydessäni gynekologilla minulle sanottiin, että tämä "ehkäisykapseli onkin sitten viimeinen, mitä laitetaan" vinkaten siihen, että biologinen perheen perustamisen aika on käsillä. Pakanapiirit jossa vietin teini-ikäni ja nuoruuteni ovat kääntyneet pitkälti perhepiireiksi ja myös kaveripiirissäni on monta perheellistä. Siinä missä lapsettomuus oli nuoruudessani normi, tunnen nahoissani olevani nykyään vähemmistössä kestovaippojen, raskausoireiden, lasten raivokohtausten, imetysajan ja vastaavien puheenaiheiden tulviessa yhä enemmän arkeeni.



Töissä kollegani ilmoitti juuri odottavansa kesävauvaa. Silläaikaa kun muut onnittelivat ja tuleva äiti hehkui odottamisen ilosta, minä mietin kuinka paljon työtä pitää meidän töihin jäävien tehdä kattaaksemme sen yli kymmenen tuhannen euron laskun mikä poissaolosta tulee ja miten minä selviän siitä ylimääräisestä työstä yhden keskeisimmistä toimijoista ollessa vuoden vapaalla lasta hoitamassa. Pienessä firmassamme toinen pomo kun ei lämpene lisätyövoiman ottamiselle, ja jonkun nekin hommat on hoidettava. Joskus tekisi mieli hankkia lapsi vain sen takia, että pääsisi vuodeksi pois oravanpyörästä äitiyden ihmemaahan nostamaan yhteiskuntamme tätä hanketta tukevia rahoja, mutta sellaiseen en sentään sorru.




Silti, lapsettomuudessani en onneksi kuitenkaan ole yksin. Wikipedian mukaan 35-44-vuotiaiden lapsettomien naisten osuus USA:ssa on kasvanut vuosien 1974 ja 2004 välillä 35%:sta 44.6%:iin. Siinä missä naisen arvo aiemmin mitattiin nimenomaan äitinä ja lapsettomuus nähtiin suurena suruna, ovat nykyaikaiset suhteellisen turvalliset ja tehokkaat ehkäisyvälineet tehneet mahdolliseksi vapaaehtoisen lapsettomuuden. Puhutaan lapsivapaudesta lapsettomuuden sijaan, positiivisesta ja tietoisesta päätöksestä olla hankkimatta lapsia elämän aikana - ikinä.




Syyt lapsen hankintaan, kuten myös lapsivapauteen ovat moninaiset. Corinne Maier luettelee kirjassaan "No Kids, 40 Reasons For Not Having Children" mm. seuraavia: henkilökohtainen hyvinvointi, geneettiset sairaudet, olemassaolevat huoltovelvollisuudet esim. sairaasta sukulaisesta, alistumattomuus lapsien hankkimiseen "sosiaalisen tavan mukaan", uraorientoituneisuus, kiinnostuksen puute, vastemielisyys lapsia kohtaan, huoli seksuaalisen aktiivisuuden vähenemisestä, ihmiskunnan maapallolle aiheuttama rasitus (josta mielenkiintoinen haara on Vapaaehtoinen liike ihmiskunnan lopettamiseksi) ja raskauspelot.

Mielenkiintoni herätti kuitenkin keskustelu itsekkyydestä. Itsekkyyden sormea osoitellaan puolin ja toisin. Siinä missä lapsettomat näkevät lasten hankkimisen äärimmäisen naristisena tekona, toiveena oman itsen kuolemattomuus biologisen jälkeläisen kautta, näkevät perheelliset jokseenkin paradoksaalisesti vapaaehtoisen lapsettomuuden usein varsin itsekkäänä tapana elää. Lapsettomuuskirjailija Virgina Postrel kuvaa lapsien hankkimista "kaikkein tärkeimmäksi työksi, mitä ihminen voi ikinä tehdä". Hän argumentoi, että ihmiset, jotka eivät ota osaa tämän työn tekemiseksi, täytyy omistaa elämänsä ja aikansa itselleen. Tämän ajatuksen takana on syvään iskostunut idea siitä, että ihmisen tulisi tehdä jotakin merkittävää työtä maailmalle ja ihmiskunnalle, mutta myös toisaalta ajatus siitä, että paras tapa tehdä tätä työtä on hankkia lapsi. Hän argumentoi edelleen, että vaikka joillekin ihmisille toinen tai molemmista väitteistä voi olla totta, on ihmisiä, jotka haluavat omistaa aikansa, energiansa ja taitonsa muuhun toimintaan, joka monissa tapauksessa parantaa maailmaa jossa elämme.



Setin Temppeli on edustaa länsimaista Vasemman Käden Polukua, ja sellaisenaan se on sangen yksilökeskeinen filosofia. Sellaisenaan se jättää kysymyksen lasten hankinnasta ihmiselle ja pariskunnalle itselleen, yrittämättä tuputtaa lapsia jumalan lahjana tai kirouksena. Päätös lapsien hankkimisesta, kuten myös monesta muusta elämän isosta asiasta, lepää yksilön itsensä harteilla. Pois se ei kuitenkaan lapsia sulje, sillä onhan elämä initiaatiota ja monille lapset olennainen osa tätä elämää.

Toisaalta, vaikka muassamme on myös perheellisiä ja uusperheellisiäkin, on Temppelin ilmapiiri kuitenkin varsin aikuiskeskeinen. Tapahtumat ovat avoinna vain aikuisille, tehden Temppelin keskeisestä toiminnasta käytännössä lapsivapaan alueen. Moni Setin Temppelin initiaatti sanoisi kuitenkin varmasti, että monelle initiaatille Olevaksi Tuleminen, ei varsinaisesti lapsien hankkiminen, täyttää tuon Virgina Postrelin mainitseman tarpeen yksilöä suuremmasta työstä. Se ei tietenkään sulje lapsia pois, muttei myöskään automaattisesti sisäänsä.

Toisinaan kuulee Temppelin jäsenistön erityisesti perheellisten jäsenten huokaavan, että lapsien kanssa tehty Työ on Temppelissä aliarvostettua. Tavallaan se on tottakin, koska vaikka Temppelin sisällä on alajaoksia ja koulukuntia vaikka millä mitalla, ei yksikään niistä keskity perheeseen vaan pikemminkin itsen ja yksilön kehittämiseen ja kultivointiin. Itselleni Temppeli tarjoaa levähdyspaikan lapsekkaassa maailmassa - paikan, jossa aikuiset voivat kohdata keskustelemaan aikuisten asioista, elämää suuremmista tavoitteista tai vain intellektuelleista oivalluksista.




Toisaalta, Vasemman Käden Polun antinomisuus tarjoaa loistavan työkentän elämän haltuunottamiseen lapsista tai lapsettomuudesta huolimatta. Vastavirtaan uiminen on meillä verissä ja oman elämän haltuunotto keskeinen osa sitä, mitä teemme. Miksi vain perheellisten pitäisi saada pitää lapsekasta hauskaa? Tai miksi lapsettomien pitäisi pysyä vain vaipanvaihtajana, vailla korkeampaa ajatusmaailmaa? Kuka niin sanoo? Filosofi Saara Reinman bloggasi tästä hienosti, joten en turhaan toista hänen sanojaan, mutta toivon, että kaikki viettävät ihanaa ja itselle merkityksellistä alkuvuotta 2014 olipa se sitten perheellinen tai lapsivapaa.

9. tammikuuta 2014

Aleister Crowley setiläisten lasien läpi

Setin Temppelin Ipsissimus Don Webb on kirjoittanut kirjan Overthrowing the Old Gods – Aleister Crowley and the Book of the Law. Webb ruotii kirjassa Aleister Crowleyn opetuksia ja Thelemaa henkilökohtaisen initiatorisen kehityksen kannalta ja valottaa Crowleyn tekstien maagisia sekä filosofisia merkityksiä.

20. Maaliskuuta 2014 tulee kuluneeksi 110 vuotta siitä, kun Aleister Crowley vastaanotti Lain Kirjan Kairossa. Sadan ja kymmenen vuoden aikana hänen ajatuksistaan on tullut perusta länsimaiselle magiaperinteelle ja vaikutteet ovat yltäneet aina wiccasta Setin Temppeliin. Miten Setin Temppeli sitten liittyy Crowleyn opetuksiin, sillä tituleerasihan hän omaa polkuaan valkoiseksi magiaksi ja oikean käden poluksi, siinä missä setiläiset kulkevat vasemman käden puolella ja magiakin on mustaa? Don Webb piirtää Crowleysta varsin vasurin kuvan, mutta selittää sadan vuoden aikana käytetyn termistön ja käsitteiden eroja, joista johtuen Crowleyn oma määritelmä erosi siitä, mitä hän syvimmillään edusti.

Crowleyn lisäksi kirjassa käsitellään runsaasti Ipsissimus Michael A. Aquinoa (Setin Temppelin perustajaa), jota kutsutaan toiseksi pedoksi – siinä missä Crowley oli ensimmäisen peto. Kirjassa selitetään, miten Crowleyn tekstit ennustivat Aquinon tulemisen ja hänen oppinsa täydensivät Crowleyn opetuksia. Setiläisestä näkökulmasta Aquino täydellisti jotakin sellaista, mitä Crowley yritti hapuilla esille pimeydestä. Crowleyn aikakauden sana oli Thelema (Tahto) ja hän tapaili sanaa Coph, joka teoksessa tulkitaan mahdollisesti väärin kuulluksi Xeper-sanaksi, Setin Aionin sanaksi, jonka Michael A. Aquino lopulta välitti maailmaan. Epäilemättä moni thelemiitti rykäisee murot väärään kurkkuun lukiessaan näinkin setiläispainotteista tulkintaa Crowleyn opeista ja maagisen historian kulusta aina hänen päivistään Temppeliin asti. Webb alleviivaa kuitenkin moneen kertaan kirjassa, että hänen tarkoituksenaan ei ole loukata ketään tai käännyttää thelemiittejä omien ajatustensa puoleen, vaan luoda lisävalaisua monin tavoin tulkittuihin teksteihin.

Kirja muodostuu johdanto-osasta, jonka jälkeen seuraa Michael A. Aquinon kommentaari Lain kirjasta sekä tämän jälkeen Webbin kommentaari samaan teokseen. Kommentaarit ovat mielenkiintoisia ja avaavat Crowleyn alkuperäisteoksen symboliikan moninaisia kerroksia. Tästä osasta kirjaa hyötyvät Crowleyta vähemmän lukeneet ja uutta evästä saavat myös herran tekstejä enemmän ruotineet. Keskivaiheilla kirjaa avataan Maguksen ja Ipsissimuksen merkityksiä sekä Theleman ja Xeperin käsitteitä Aionisina sanoina. Ennen toisen osan alkua on Percy Bysshe Shelleyn Alastor-runo. Kirjan loppuosa Aleister Crowley: The Force and the Fire on sarja esseitä, jotka Webb julkaisi kymmenen vuotta sitten Setin temppelin sisäisinä teksteinä. Ne käsittelevät monipuolisesti Crowleyn persoonaa ja opetuksia.

Kirja kannattaa lukea vähintäänkin tuoreen ja mielenkiintoisen näkökulman vuoksi. Webb on kirjoittajana yhtä aikaa hauska sekä haastava. Hänen kattava taustatietonsa historiasta ja magiasta välittyvät riveiltä sekä niiden välistä.

93!



7. tammikuuta 2014

ElfQuestia ja pohdintoja kaapissa olemiesta



Olen viime aikoina lueskellut, varpaanpäät kippurassa pehmoisesta nostalgiahyrinöistä, yhtä mielestäni kaikkien aikojen parhaimmista länsimaisista manga-tyyppisistä sarjakuvisa, ElfQuestia. Tutustuin sarjakuvaan aivan lapsosena ja opin hiljattain, että se on mahdollista nykyään lukea myös sähköisessä muodossa ilmaiseksi ElfQuestin omien sivujen kautta. Tämä lähes 2000-sivuinen upeasti kuvitettu fantasiaseikkailu kertoo Cutter:ista, haltiapäälliköstä, joka aloittaa eeppisen matkan löytääkseen toisia haltioita maailmasta, jossa magian, rakkauden ja vapauden vastakohtana ovat väkivalta, julmuus, petos ja vallanhimo. Yksi tarinan keskeisistä teemoista on haltioiden ja ihmisten välinen vihanpito, vaikka tätä tiukkaa vastakkainasettelua sarjan myöhemmissä osissa haastetaan useasti.

Tarinan jatkuttua kauan ja vuosien vierittyä kahden kuun maailmassa, johon seikkailu sijoittuu, asettuvat haltiat viimein asumaan rauhalliseen lehtoon. Edelleen heidän täytyy jakaa maailma eri lailla ajattelevien ihmisten kanssa, mutta tällä kertaa haltiat tekevät päätöksen: "Me emme käy sotaa ihmisiä vastaan; tällä kertaa me tulemme olemaan heille täysin näkymättömiä. Meitä ei yksinkertaisesti ole heille olemassa." Tämän päätöksen myötä haltiakansa asettuu asumaan korkealle puiden latvoihin, ja piiloutuen metsästäjiltä ja retkeilijöiltä. Tällälailla saman maailman jakavat ihmiset ja haltiat asuvat samassa vihreässä metsässä sulassa sovussa. Alkaa pitkä rauhan kausi, jona aikana haltiat muuttuvat ihmisten mielissä taruolennoiksi, metsänhengiksi.

Mitä tekemistä tällä on Setiläisyyden kanssa?

Olen hiljattain miettinyt, kuinka paljon suuren yleisön loppujen lopuksi tulee tietää sellaisten asioiden olemassaolosta kuin Magia, Initiaatit tai Setin Temppeli. Monessa asiassa tieto lisää tuskaa. Niille, jotka eivät ymmärrä miksi tälläisistä "taikauskoisista" asioista tulisi pitää kiinni, joille koko ajatus yksilökeskeisestä initiaatiosta on joko pelottava tai epämiellyttävä, tai joilla ei riitä kärsivällisyyttä sukkuloida uudelleenmääriteltyjen sanojen viidakossa, on "poissa silmistä, poissa mielestä" -asenne varmasti toimiva. Hedelmättömien väittelyiden, kiistojen, eripurien, mustamaalauksen tai pelon sijasta hiljaisuus on lempeämpi ja hedelmällisempi. "Sen kellä onni on, sen piilottakoon", sanovat laulun sanat. Ymmärtämättömien keskellä on varmasti kaikille parempi, että Setiläiset ovat muille ihmisille kuten tarinan haltiat, "näkymättömiä, meitä ei yksinkertaisesti ole heille olemassa."

Jos kerran kaapissa oleminen omien uskonnollis-filosofisten suuntausten suhteen on niin toimiva, miksi minä sitten kirjoitan tässä täysin avoimessa blogissa sellaisista aiheista kuin Setiläisyys, Magia tai Initiaatio? Miksi minä, ja niin monet muut?

Sen takia, että tuolla ulkona on niitä, joita en vielä tunne, joiden sydän läikähtää silloin, kun he ensimmäisen kerran ymmärtävät aaavistuksen siitä mitä Xeper on. Sellaisia, joille tämä on oikea polku. Sellaisia, jotka tuntevat sydämesään väkevän kutsun initiaatioon, tietämättä vielä miksi. Sellaisia, joiden mielestä itsekehitys on muutakin kuin self-help -kirjoja kirjakaupan hyllyllä, ja sellaisia, joiden maailma ei kapene tai kalpene, vaan avautuu, syventyy ja saa merkityksen sellaisista käsitteistä kuin Magia tai Pimeyden Ruhtinas.

Teidän takiane, ystävämme ja kutsutut, kannattaa meidän Setin Temppelin initiaattien olla näkyvissä, jos ei muuten, niin edes silloin, kun Te meitä etsitte.

1. tammikuuta 2014

Kiitos

Olen alkanut harjoitella kiitollisuutta. Vaurausmagiaa tutkiessani törmäsin ajatukseen, että olemalla kiitollinen kaikesta rahasta, tavarasta ja rahalla hankituista palveluista, jotka on vastaanottanut, voi lisätä vaurauttaan tai vähintäänkin vaurauden tunnettaan. Tämä todella toimii käytännössä ja sama periaate soveltuu kaikkeen elämässä.

Kun aloittaa ja päättää päivänsä kiitoksella, kun kiittää ruoasta, terveydestä ja työstä, hengitysilmasta, tiikerien olemassaolosta ja hyvästä kirjasta, jonka luki seitsemän vuotta sitten, voi aktiivisesti lisätä onnellisuuttaan. Kiittäminen auttaa ihmistä arvostamaan itseään ja myös muita asioista, joita on saatu aikaiseksi. Kiitollisuus on myös hyvä tietoisena olemisen harjoitus arjessa.

Kokeile.

Kiitos, että luit tämän!